1960-luku
Aarikka avaa oman pikkuliikkeen, Nappi-Aarikan, Helsingin Vanhaan Pasaasiin 1960. Bulevardille vuonna 1963 avattu Aarikan toinen oma liike, Kukkurakauppa, on jo aito butiikki. Siellä on nappien ja korujen lisäksi tilaa lahjatavaroille ja liikkeen avajaisissa esitellyille miesten ja naisten vaatemallistoille. Liikkeen yläpuolella sijaitsevassa Aarikan kutomossa valmistetaan Kaijan suunnittelemia värikkäitä pörröhuopia. Kirsti Rantanen kutoo vaatekankaat Someron Martelan kutomossa.
Voimakkaat värit kuuluvat 1960-luvun henkeen niin vaatteissa kuin sisustuksissakin. Kuin tätä aavistellen Kaija ja Erkki ovat kehitelleet jo 1950-luvulla oman puun värjäysmenetelmän, joten ajan vaatimuksiin on helppo vastata. Aarikan puiset korut, kynttiläjalat ja huovat ovat tarpeeksi intensiivisen värisiä valloittaakseen sydämiä värikkäiden synteettisten materiaalien luvatulla vuosikymmenellä.
Aarikan korut löytävät tiensä niin konservatiivien kuin avantgardistienkin korulippaisiin. Suuret hopeiset cocktailsormukset ovat suosionsa huipulla.
Kasvua ulkomailta.
Suomi kansainvälistyy ja vaurastuu. Kansainvälisille messuille osallistuminen ja aktiivinen näyttelytoiminta tuottavat Aarikallakin tulosta. 1960-luvun lopussa vienti kattaa jo puolet yrityksen kokonaismyynnistä. Suurin Aarikan vientimaa on Ruotsi, jonne Suomesta muutetaan työn perässä suurin joukoin.
Vuosikymmenen alussa Aarikalla on yksi palkattu työtekijä, mutta lopulla jo 60. Omia liikkeitä on neljä, joista yksi sijaitsee Porissa. Toimisto muutetaan Haagasta Fredrikinkadulle ja tuotanto nykyisiin tiloihin Nokiantielle Vallilaan.
Kynttiläbuumi
Kauniisti pakatuista lahjatavaroista tulee yhä tärkeämpi osa Aarikan tuotevalikoimaa. Kaija suunnittelee niihin myös pakkaukset. Suurin menekki on 1960-luvulla kynttiläjaloilla, joille on kysyntää Amerikkaa myöden. Tuolloin suunniteltua Pikkiriikkinen-kynttiläjalkaa myydään aikojen kuluessa toista miljoonaa kappaletta.
Verhot ja tilanjakajat
Aarikka oli valmistanut tilanjakajiksi sopivia nappulaverhoja 1960-luvun alusta alkaen. Niitä oli hyödynnetty mm. omien liikkeiden sisustuksissa ja messuosastolla. Materiaaleihin ennakkoluulottomasti suhtautuva Kaija suunnittelee tilanjakajaverhon, Discuksen, akryylikiekoista. Lasihelmistä syntyy kuvakudoksia, ja messingistä ja takoraudasta kynttiläjalkoja.
Finnish Design Centerissä vuonna 1971 järjestetyssä Väriverho näyttelyssä esiteltiin puuosista koottujen verhojen ohella Aarikka verhoja muovista, alumiinista sekä messingistä.
Sisustusarkkitehdit suosivat uudenlaisia tilanjakajia erityisesti hotellien, ravintoloiden ja muiden julkisten tilojen interiööreissä.
Tilaa uutiskirjeemme
– ja tutustu tapahtumiin, tuotteisiin, tarinoihin ja tarjouksiin ensimmäisten joukossa.
