1950-luku

Aarikan tarina pyörähtää käyntiin muutamasta tekstiilitaiteenopiskelija Kaija Aarikan lopputyötään varten veistämästä napista. Näiden pohjalta suunniteltujen saama innostunut vastaanotto innoittaa Kaijan ja hänen tuoreen aviomiehensä Erkki Ruokosen perustamaan oman yrityksen, Aarikka KY:n, vuonna 1954. Kaijan keskittyessä tuotesuunnitteluun Erkki huolehtii markkinoinnista ja tuotteiden teknisistä ratkaisuista. Toimintaa pyöritetään nuoren perheen kodista käsin, pian yritys valtaa myös autotallin.

Sotaveloista selvinneessä Suomessa iloitaan suomalaisen taideteollisuuden kansainvälisissä mittelöissä saavuttaneesta menestyksestä. Lehdistö ottaa nuoren Kaija Aarikan kannustavasti vastaan. Kaijaa haastatellaan televisiota myöten ja kolme vuotta yrityksen perustamisen jälkeen Aarikka on jo tunnettu nimi.

Napeille on tilausta, sillä elintason noususta huolimatta suuri osa vaatteista tehdään 1950-luvulla edelleen itse, osa teetetään. Aarikan puiset ja punotut napit osuvat ajan muodin henkeen ja niitä arvostetaan muotisalongeissa asti. Asujen katseenvangitsijoina toimivista napeista ei ole pitkä matka koruihin, joita aletaan ennakkoluulottomasti hopean lisäksi valmistaa puusta. Ensimmäinen puuhelmikorusarja saa nimekseen Hilirimpsis. Jalopuulaatujen lisäksi tuotteita syntyy kotimaisesta lentokonevanerista, katajasta ja koivusta.

Diorilta Pariisista yllättäen vuonna 1955 saatu neljän korun tilaus siivittää uskoa tulevaan.